• Kaisa W Koskinen

Kun pahin pelkoni toteutui

Oon aina halunnut, että mulla on rahaa. Etsin aiemmin turvallisuuden tunnetta rahasta. Kenties raha ja sen tekeminen olivat osa motiivejani opiskella kauppatieteiden maisteriksi. Jotta ymmärtäisin paremmin miten sitä massia tehdään ja varmistaisin itselleni kovan koulutuksen eli varmat tulot. Mutta eipä ne mua lopulta suojanneet, kun tietoisuus päätti räjäyttää ehdollistumani rahaan.


Vuonna 2015 olin ollut yrittäjänä muutaman vuoden jätettyäni finanssimaailman, mutta olin kadottanut motivaation tehdä mielenvalmentajan töitä. Oma polkuni oli alkanut syvenemään henkisesti ja mielen kanssa pelailu tuntui tylsältä.


Opiskeltuani NLP valmentajaksi pääsin nopeasti kokemaan, että me ollaan niin paljon enemmän kuin meidän mieli. Meissä on jotain paljon suurempaa.


Kun henkinen syväsukellus alkoi, niin maalliset asiat ei paljoa kiinnostaneet. Bisnes ei sujunut, kun en tiennyt mitä siinä tekisin ja ketä edes palvelisin. Olin osittain kallellaan edelleen bisnesmaailmaan ja toisaalta halusin kauas siitä. Bisnesmaailman ovet oli sulkeutuneet, en saanut enää haastattelukutsuja kovasta CV:stä huolimatta.

Sydämessäni tiesin, että mun kuuluu jatkaa yrittäjyyttä, vaikkei se ottanut sujuakseen.

POHJANOTEERAUS


Kun olin kolmisen vuotta elänyt säästöillä, oli säästölipas tyhjä. Muistan olleeni sosiaalitoimiston parkkipaikalla viemässä ystävääni kysymään tukiasioista. Istuin autossa ja mietin, että mitä nyt teen, kun vakuutusmaksut olivat myöhässä. Olin ihan paniikissa.


En ollut koskaan maksanut laskuja myöhässä, pelkäsin eräpäivän jälkeistä aikaa kuin ruttoa. Luulin, että jos maksan laskun myöhässä, mulla menee heti luottotiedot. Ai miten niin oli pelkoja ex-pankkilaisella liittyen luottotietojen menettämiseen.


Siellä mää istuin autossa ja melkein porua väänsin, kun ystäväni ehdotti soittamista vakuutusyhtiöön ja maksuajan pyytämistä. Jännitti ja pelotti, kun en tiennyt mitä ne sanoo ja mistä saan rahat laskuihin. Soitolla sain 2 viikkoa lisää maksuaikaa. Se oli mun eka kosketus laskuasioista sopimiseen.


Joidenkin kuukausien kuluttua olin itsekin tekemässä toimeentulohakemusta. Hävetti ja nolotti, ihan turhaan.

Mulle myönnettiin sitä muutamaksi kuukaudeksi (koska yrittäjät ei saa sitä kuin hetken) ja aika pian kutsuttiin sosiaalitädin juttusille. Menin bemarilla sossuun (mikä parodia) ja kävelin haastatteluun henkisesti jo valmiiksi lyötynä nöyryytyksestä.


Toimeentulohakemuksen tekeminen oli tuntunut siltä, kuin olisin menettänyt ihmisarvoni ja halusin hävitä maan pinnalta. Entinen kovatulonen, nykynen sossun luukkuilija. Käsittämätöntä kuinka paljon häpeää avun pyytämiseen liitetään. Ei sitä huvikseen haeta ja ilman tiliotteita sitä ei myöskään saa. Mielessä pyöri joidenkin kavereiden poliittiset mielipiteet sosiaalipummeista ja järjestelmän hyväksikäyttäjistä. Aattelin, etten ikinä kehtaa kertoo tästä kellekään.


Haastattelussa kyseltiin kaikenlaista ja etittiin kultakolikkoa perseestä. Ei kirjaimellisesti, mutta siltä se tuntui. Kun alkoholin ja huumeiden käyttöä tiedusteltiin, sanoin että jos olis yhtään alkoholigeeniä, niin vetäisin jo kaikki päivät puhtaaseen vitutukseen. Johon sossuntäti totes ilman huumorintajua, ettei alkoholi ole ratkaisu. Mietin, et vitsit kun en pääse pakoon tätä ahdistusta ja nöyryytystä ees viinalla. Harmi.


PARAS PARIVUOTINEN IKINÄ


Jälkikäteen voin todeta, että muutaman vuoden pohjalla hengaus oli parasta mitä mulle on tapahtunut. Pystyin päästään irti rahaehdollistumasta kovan koulun kautta ja tajusin, että mun ihmisarvo ei ole kiinni rahassa. Aloin miettiin luovasti monenlaisia keinoja hankkia toimeentuloa, koska en halunnut enää kellokorttielämää.


Aloin tekeen koruja (Karmakivikoru), valmennusta ja energiahoitoja. Olin muilla töissä keikkaluonteisesti, kun oma bisnes ei tuottanut tarpeeksi. Olin vuosien varrella pakertamassa superfood tehtaassa, lounaskorttifirman asiakaspalvelussa ja vaateyrittäjän varastoapuna. Kaikissa mietin, että mitä hittoa mää täällä teen. Ei mun tätä kuulu tehdä kauaa, enkä tehnytkään.


Multa karisi monet ennakkoluulot ja opin miten pyörittää laskuja eräpäivien jälkeenkin. Tulin onnellisemmaksi kuin koskaan, vaikka mulla oli vähemmän kuluttaa kuin ikinä. En menettänyt luottotietoja, matkustin useamman kerran pitkiä reissuja kaukomailla ja opin karsiin elämästäni kaiken turhan. Rupesin arvostaan asioita, joita rahalla ei saa.


KIITOS VAIKEUDET


Musta pidettiin koko ajan huolta toiselta puolen. Tuotiin mahdollisuuksia, kun luulin laivan uppoavan. Annettiin apua, kun sitä eniten tarvitsin. Entisen pelon tilalle tuli absoluuttinen luottamus. Tiedän, että tuun aina oleen ok. Mun ei tarvii haalia rahaa aiemmin jäytäneeseen pelkoon eikä hankkia turvallisuutta itselleni, vaan voin tulla tienaamiseen ja tuhlaamiseen vapaudesta käsin. Raha on energiaa, se haluaa virrata.


Rupesin myös arvostaan itseäni ja elämääni niin paljon, että päätin alkaa luomaan siitä haluamani.

En halunnut enää luoda köyhäilyä ja huonosti menemistä. Halusin luoda puitteet, jossa voin toteuttaa unelmiani. Nyt viitisen vuotta myöhemmin se unelma on totta. Saan tehdä mitä rakastan, täynnä iloa ja pelko on poissa. Joten kiitos vaikeudet, kiitos haasteet, teitte musta vapaan!


Seuraa iloa,


Kaisa W Koskinen, EnergiaValmentaja


VARAA AIKA ENERGIALUENTAAN


Saa informaatiota miksi käyt läpi nykyisiä kokemuksia ja mihin olet itseäsi seuraavaksi kuljettamassa.


Energialuenta on yhdistelmä selvänäköisyyttä, energialuentaa ja voimauttavaa keskustelua.


VARAA AIKA KALENTERISTA ->

Yhteystiedot:

kaisa (@) kaisawkoskinen.fi

  • Facebook Social Icon
  • Instagram
  • YouTube
  • LinkedIn Social Icon

© 2020 by Kaisa W Koskinen

KAISA W KOSKINEN